-- Koirajuoksu --

Koirajuoksu, jota kansainvälisesti kutsutaan termillä “canicross” tulee Euroopasta. “Cross” sanalla viitataan maastoon (cross country) ja ”canicross” on liikkumista maastossa koiran kanssa. Koirajuoksu tuo valjakkourheilun kaikkien koirarotujen ja -harrastajien ulottuville. Koiran koko ja vetokyky eivät ole ratkaisevimmassa asemassa, kun startataan koirajuoksukisaan; koirakko etenee radalla pääasiassa sitä vauhtia kuin mitä juoksija koiran perässä pystyy ylläpitämään. Kaikki koirarodut chihuahuasta alkaen pystyvät juoksemaan vähintäänkin samaa vauhtia kuin ihminen, joten tervetuloa kokeilemaan ennakkoluulottomasti uutta lajia kaikki koiraharrastajat, koiran rodusta tai roduttomuudesta piittaamatta. Saatatte löytää aivan uuden tavan pitää yllä niin omaa kuin koirankin kuntoa ja kilpailuviettisimmät voivat laajentaa kilpailulajikokoelmaansa.

Kuva: Leena Pohjaranta

Aloituskynnys koirajuoksussa on huomattavasti alempi verrattuna esimerkiksi koirahiihtoon, sillä hiihtotekniikan perusteiden hallinnan ja hiihtovarusteiden hankinnan sijasta ohjaajalle riittävät pelkät lenkkitossut. Mikä tahansa ulkoilu vetovaljaissa olevan koiran kanssa ei kuitenkaan ole koirajuoksua, sillä koirajuoksussa koiran pitää vetää juoksijaa. Useimmat koirat oppivat kuitenkin vetämään sitkeällä harjoittelulla ja talvilajien harrastajilla on jo käytössään vetotaitoisia koiria, joten koirajuoksun kokeilemista voi suositella lämpimästi kaikille koiranomistajille. Se pitää sulan maan aikana kunnossa niin koiran kuin ohjaajan ja luo hyvän pohjan talvisiin koitoksiin.

Varusteet

Koirajuoksuvarusteiksi käyvät samat varusteet kuin koirahiihtoon vetovaljaat, vetovyö ja joustava vetonaru. Kilpailuihin lähdettäessä varusteille on määritelty muutamia tarkennuksia: vetovyön tulee olla selästä vähintään 7 cm korkea ja siinä tulee olla nopeasti irrotettavissa oleva kiinnityssysteemi kuten paniikkilukko ja vetonarun pituus saa olla maksimissaan 2,5 m venyttämättömänä. BGB-lukot ovat kiellettyjä, joten narussa on oltava nk. pistoolilukko. Lajia ensi kertaa kokeileva voi aloittaa lainaamalla varusteita ja ostaa valjaat, vyön ja vetonarun myöhemmin, jos innostuu lajista. Vetovarusteiden hinnaksi tulee uutena hankittaessa n. 60-80 euroa. Lisäksi juoksijan kannattaa hankkia itselleen kunnolliset lenkkarit tai nastalenkkarit (hinta n. 100 eurosta ylöspäin). Halpahallien kympin lenkkareilla ei kannata lähteä jalkojaan pilaamaan.

Jos suunnittelet koirallesi valjakkourheilu-uraa ota sille heti pentuna mikrosiru tatuoinnin sijaan. Kaksipäiväisissä kilpailuissa tai viestikilpailuissa koira on pystyttävä nopeasti tunnistamaan ja silloin siru on kätevin ja sääntöjen mukaan ainoa hyväksytty tunnistemerkintä. Tatuoinnin suhteen ollaan kuitenkin toistaiseksi noudatettu "joustavaa tuomarilinjaa" kansallisen tason yksipäiväisissä kisoissa.

Koirajuoksua valjakkokoirille?

Koirahiihdossa tai valjakossa reen edessä juosseen koiran voi toisinaan olla aluksi hankala hidastaa vetovauhtia ihmisen tasolle. Koira voi rimpuilla valjaissa tai lopettaa vetämisen, mutta muutaman totuttamiskerran jälkeen koira oppii yleensä nopeasti vetämään ihmisen juoksutahtia. Koirajuoksussa kaikkein voimakkaimmin vetävä koira ei välttämättä ole se paras juoksukoira, jos koiraa ei ole opetettu hidastamaan juoksuaan alamäkeen. Tässä suhteessa koirajuoksu ja koirahiihto eroavat eniten lajeina toisistaan. Alamäkeen täysillä juokseva koira on koirahiihdossa erittäin toivottavaa, mutta mikäli juoksija haluaa harrastaa koirajuoksua enemmänkin, on koira opetettava alamäessä juoksemaan ihmisen vauhtia. Tottuneelle koirahiihtokoirakoiralle vetokomennot ja kääntymiskäskyt ovat jo entuudestaan tuttuja, joten koirajuoksun kokeileminen onnistuu todella pienellä vaivalla.

Koirajuoksu soveltuu erittäin hyvin johtajakoirien kouluttamiseen. Kun koira osaa vetää toivotulla tavalla juoksijaa, se on helppo siirtää kärryjen, polkupyörän tai reen eteen. Koirapyöräilyä ei tule turvallisuussyistä koskaan kokeilla täysin vetoon tottumattomalla koiralla, sillä siinä on erittäin tärkeää, että koira osaa vetää tasaisesti ja vetonaru pysyy tiukalla koko ajan. Vetokoiran kouluttaminen onnistuu täysin aloittelijaltakin helpoiten nimenomaan koirajuoksun avulla, sillä koiran perässä jalan kulkien kontrolli koiraan on helpoin säilyttää. Hiihtäjillähän kaikki koirat ovat aina muutenkin johtajakoiria, joten hiihtäjille koirajuoksu soveltuu erinomaisesti myös koirankoulutusmielessä.

”Olet yhtä nopea, kuin hitain koirasi”

kuluu valjakkoajajien vanha totuus. Hyvä juoksija kykenee juoksemaan 3.30 kilometrivauhdilla maratonin. Hyvä rekikoira taas etenee parhaimmillaan alle kahden minuutin kilometrivauhtia. Hitain koira koirajuoksutiimissä on siis ihminen. Siten se eroaa kaikista muista valjakkourheilun lajeista. Entä vaikuttaako koirajuoksuharrastus negatiivisesti koiran nopeuteen, jos se koirajuoksussa joutuu etenemään ihmisen vauhtia? Mike Callahan rapakon takana on harrastanut koirillaan koirajuoksua jo pitkään ja hänen havaintojensa mukaan koirajuoksua paljon harrastaneet koirat saavat lisää vetovoimaa, mutta eivät menetä nopeuttaan. Koirien treenaamisessa monipuolisuus on valttia aivan kuin ihmiselläkin. Koirajuoksun lisäksi pitää muistaa juoksuttaa koiraa erittäin paljon myös vapaana ja kärryjen ja polkupyörän vedättäminen tuovat myös tarvittavaa vaihtelua niille, joilla siihen on mahdollisuus. Kaikki muutkin koiraharrastukset palveluskoiralajeista metsästykseen ja agilityyn palvelevat myös toinen toisiaan. Monipuolisella harjoittelulla varmistetaan koiran nopeuden ja mielenkiinnon säilyminen.

Kuva: Leena Pohjaranta

Koirajuoksu ei ole hellelaji

Koirat eivät pysty hikoilemaan säädelläkseen elimistön lämpöä samalla tavalla kuin ihminen. Täten ilman lämpötila vaikuttaa hyvin suuresti koiran suorituskykyyn. Kuumalla ilmalla koira ylikuumenee helposti. Sääntöjen mukaan sulan maan kilpailu järjestetään normaalisti, jos lämpötila on alle 16°C. Yli 22°C lämpötilassa ei saa kilpailuja järjestää ollenkaan. Omaa harjoitteluaan suunnitellessa maalaisjärjen käyttö ei ole kiellettyä ja huomioon voi ottaa lämpötilan lisäksi koiran turkin paksuuden, värin ja sen löytyykö lenkkipolun varresta sopivia uima tai kahluupaikkoja koiran juottamiseen ja uittamiseen. Kuumimpien kesähelteiden aikaan koirajuoksulenkin voi tehdä aikaisin aamulla tai myöhään illalla ja lenkin pituuden muutenkin säädellä sään mukaan.

Oppitunti 1: Opeta vetämään

Tavallisella koiraharrastajalla on yleensä yksi tai kaksi koiraa, joten hänen on koulutettava johtajakoiransa itse. Ensimmäinen tehtävä on opettaa koira kulkemaan ohjaajansa edellä vetoliina kireällä. Hyvä niksi on viedä koira uuteen maastoon, jolloin koiraa luonnostaan kiinnostaa uusi ympäristö. Rohkaise koiraa kulkemaan edellä ja pysähdy heti, jos vetonaru löystyy tai koira siirtyy pois edestäsi. Kehu ylenpalttisesti koiraa aina, kun se kulkee edellä vetonaru tiukalla. Jos koira siirtyy pois edestäsi, anna komento ”vedä”, ”veto”, ”mennään” tai mitä komentoa sitten aiotkin jatkossa käyttää. Vetämisen opettelun apuna voi käyttää myös apuria, joka kulkee koiran edellä houkutellen sitä makupalalla tai nimeltä kutsuen luokseen. Lopeta vetoharjoittelu aina onnistuneeseen suoritukseen, vaikka lyhyeenkin. Vetäminen on koiralle raskasta työtä ja vaatii tiettyjen lihasten kasvattamista, joten pidä vetoharjoittelu alussa lyhyenä niin matkan kuin ajankin suhteen. Koiran kestävyyden ja voimien kehittyessä pidennä matkaa maltillisesti. Tärkeintä on alkuun johdonmukaisesti vaatia, että vetoliina pysyy tiukalla koko vetoharjoituksen ajan.

Oppitunti 2: Kääntyminen käskystä

Kun vetäminen sujuu hyvin, voidaan koiralle alkaa opettaa kääntymiskomentoja ”oikea” ja ”vasen”. Koska koira kulkee vain pari askelta edellä ja ohjaaja jalkaisin perässä, käännökset voi opettaa koiralle ottamalla vetonarusta reilun otteen ja ohjaamalla kädellä haluttuun kääntymissuuntaan samalla kun antaa kääntymiskomennon.

Oppitunti 3: ”Oletkos vetämättä...”

Jahka koira on oppinut vetämään ja osaa kääntyä haluttuun suuntaan, onkin aika opettaa viimeiseksi koira olemaan vetämättä. Siis mitä?! Monet talvilajien harrastajat eivät koskaan vaivaudu opettamaan koirilleen vauhdin hiljentämistä. Vauhdin hiljentämisen opettaminen kun vaatii vetämisen lopettamisen opettamista. Joidenkin mielestä vetokoiran opettaminen hiljentämään vauhtiaan sotii vetokoiran perimmäistä tehtävää vastaan. Tämän vuoksi monet muuten hyvin koulutetut johtajakoirat eivät osaa hiljentää vetovauhtiaan, mistä voi tulla ongelmia isoissa tai mutkaisissa alamäissä, tai sitten ei, riippuu ajajasta tai hiihtäjästä. Koirajuoksussa alamäkeen täysillä vetävän koiran perässä juokseva juoksija sen sijaan joutuu jarruttamaan omaa ja koiransa juoksuvauhtia ja tuhlaa näin paljon kummankin energiaa. Alamäkijuoksu rasittaa itsessään jo muutenkin erityisesti reisiä ja polvia, jos ei osaa rennosti rullaavaa alamäen juoksutekniikkaa, mutta edessä vetävä koira moninkertaistaa juoksijaan kohdistuvan rasituksen. Mm. nilkkojen nyrjähdykset ja jalkalihasten venähdykset ovat kontrolloimattomassa alamäkijuoksussa uhkana ja tekevät rennon alamäkijuoksun mahdottomaksi. Tämän vuoksi koirajuoksua enemmän harrastavien kannattaa ehdottomasti opettaa koiransa juoksemaan alamäet vetämättä. Useimmat koirat oppivat sen kyllä, kunhan sen harjoitteluun paneudutaan kunnolla.

Alamäkijuoksussa hidastamiseen on syytä keksiä täysin uusi komento, jotta hidastelu ei jäisi päälle myös talvilajien alamäkiä tultaessa. Komento kuten ”hiljaa” voidaan opettaa koiralle loivissa alamäissä hidastamalla omaa juoksua ja vetämällä tai nykimällä samalla vetonarusta koiran vauhtia varovasti hidastaen varoen kuitenkin samalla kokonaan pysäyttämästä koiran etenemistä. Koiraa ei tule opettaa juoksemaan alamäkiä juoksijan vieressä, mikä saattaisi äkkiseltään tuntua kätevältä ratkaisulta, sillä koirajuoksusääntöjen mukaan koiran on mentävä koko ajan juoksija edellä. Koiran oivallettua mistä hidastamisessa on kysymys, palkitaan koira välittömästi kehuin tai muulla tavoin. Alamäkijuoksun hidastamisen opettamisen tärkeys riippuu suoraan koiran vetovoimasta ja –innosta. Kevyesti vetävää koiraa ei välttämättä tarvitse opettaa hidastamaan alamäissä ollenkaan, mutta etenkin parhaimmille valjakko- ja koirahiihtokoirille se saattaa olla kynnyskysymys koko lajin harrastamiselle. Koiran rotu ja juoksijan oma paino ja voimat voivat myös auttaa alamäkijuoksun onnistumiseen ilman mitään koulutusta: alle 15-kiloinen koira tuskin vetää 70-kiloista juoksijaa nurin alamäessä vaikka vetäisikin koko mäen.

Monien mahdollisuuksien laji

Koirajuoksua voidaan käyttää koirahiihdon ja valjakkohiihdon lajinomaisena harjoitusmuotona ottamalla mukaan sauvat ja käyttämällä käsiä tehokkaasti etenemisen apuna. Tehoharjoituksena sauvarinne juoksijan tehdessä hiihtoloikkaa koiran vetäessä, on erittäin hyvää hapenoton harjoittelua molemmille, kun harjoitellaan tavoitteellisesti. Mikäli juokseminen ei tunnu omimmalta lajilta, voi aina kokeilla vaeltamista koiran kanssa. Etenkin ylämäkiä vaeltaessa vetävästä koirasta saa apua. Koirajuoksussa valjakkourheilu on viimeinkin saanut oikean koko koirakansan lajin. Tulevaisuus näyttää mihin harrastajamäärät lopulta asettuvat. Koiriahan Suomessa kyllä riittää.

Lähde: http://www.vul.fi/koirajuoksuopas.htm