|
-- Koirapyöräily --
Koirapyöräily on Keski-Euoopassa
suosittu harrastus ja kilpailumuoto. Laji on saanut viime vuosina
paljon jalansijaa myös Ruotsissa ja Norjassa. Osalle se on vain
oivallinen kesäharjoittelu muoto talven valjakkohiihtokilpailuja
varten ja osalle totinen kilpailulaji.
Ennen kuin lajia lähtee kokeilemaan,
on koiran osattava perusasiat eli vasen-oikea käskyt ja tietysti
pysähtymisen. Kovasta vauhdista johtuen ohitettavia voi tulla
paljonkin eteen eli sen tulisi sujua ennen kuin lajia rupeaa
kokeilemaan. Varusteista sen verran että pyöräilijällä on oltava
vähintään kypärä ja mielellään myös hanskat. Maastopyörä on lähes
välttämätön koska kestopäällysteellä lajia ei kannata harrastaa.
Pyörässä on oltava tehokkaat jarrut. Toimivat V-jarrut ovat hyvät ja
levy-jarrut vielä paremmat. Jousitus pyörässä ei ole välttämätön,
mutta tekee epätasaisella alustalla ajosta mukavampaa ja helpottaa
pyörän hallintaa.
Tarkempaa tietoa varusteista on
ESDRAN säännöissä kesäpuolen osalta. Säännöissä ei mainita vetonarun
kiinnittämisestä muuta kuin että päässä ei saa olla mitään lukkoa ja
se on oltava helposti irrotettavissa. Se mihin kohtaan vetonaru
pyörässä kiinnitetään voi vaihdella, mutta yleensä se kiinnitetään
pyörän etuosaan ohjainkannattimen alle, johon sen myös itse
kiinnitän. Olen nähnyt, että se on kiinnitetty myös satulaputken
alapuolelle ajamisen helpottamiseksi, sillä silloin koiran
äkkinäiset liikkeet sivulle jne. eivät tunnu niin voimakkailta ja
pyörä on ehkä helpompi hallita." Vetonarun voi kiinnittää myös
ohjaajan vetovyöhön.
Jos suunnittelet koirallesi
valjakkourheilu-uraa ota sille heti pentuna mikrosiru
tatuoinnin sijaan. Kaksipäiväisissä kilpailuissa koira on pystyttävä
nopeasti tunnistamaan ja silloin siru on kätevin ja sääntöjen mukaan
ainoa hyväksytty tunnistemerkintä. Tatuoinnin suhteen ollaan
kuitenkin toistaiseksi noudatettu "joustavaa tuomarilinjaa"
kansallisen tason yksipäiväisissä kisoissa.
Lähde: Joni
Oilinki, Valjakkourheilu-lehti 3/2004
|
